Onnistumisia & toimivia käytänteitä: Pienryhmäkoti Villa Sanka

Käyn mahdollisuuksien mukaan tutustumassa sijaishuollon yksiköihin ja toimijoihin, jotka ovat valmiita jakamaan onnistumisiaan, sillä onnistuminen innostaa ja ruokkii lisää onnistumisia. Uskon vakaasti, että yhdessä jaetut uskomukset sijaishuollon kyvykkyydestä tukevat meitä tavoitteeseen pääsemisessä – eli toimivan sijaishuollon takaamisesta kaikille lapsille ja nuorille. Näillä käynneillä saan kuulla sijaishuollon onnistumisia ja toimivia käytänteitä. Kertomukseni sijaishuollon yksiköistä ja toimijoista ovat aina siis omaa tulkintaani ja värittyneet vierailukokemukseni kautta.

Sain kutsun Kellokoskelle Pienryhmäkoti Villa Sankaan. Saavuin kauniin sinisen omakotitalon pihaan vähän ennen viittä maanantai-iltana. Sisällä ohjaaja oli tyhjentämässä ruokaostoksia yhdessä nuoren kanssa ja toinen ohjaaja oli paistamassa kalapihvejä päivälliseksi. Paikalla oli myös Villa Sankan kasvatusjohtaja ja kolmas ohjaaja, joka oli juuri saapunut jälkihuoltonuoren luota. Talon loput nuoret istuivat olohuoneessa odottamassa päivällisen alkamista. ”Kuka toi on?” tai siis ”Kuka sä oot?” kuului kysymys. Esittelin itseni. Kerroin että olen käymässä, koska olen kuullut Villa Sankan olevan kiva paikka. Kerroin, että työkseni haastattelen kivoja lastensuojelupaikkoja, jotta toimivat käytänteet saataisiin jakoon kaikille. Sain vastaukseksi nyökkäyksen.

Nuorison jäädessä päivälliselle pääsin kierrokselle Villa Sankan tiloihin. Pienryhmäkoti Villa Sanka on kotoisa kaksikerroksinen omakotitalo, josta löytyy seitsemälle lapselle omat huoneet, yhteinen olohuone ja keittiö, sekä pelitila. Lisäksi talolla on työskentelyyn tarkoitettu erillistila ja nuorten käytössä oleva sauna.

Olohuoneen pöydällä oli palapeli, joka nuorilla ja ohjaajilla oli vielä kesken. Seinillä oli työskentelyjen tuloksia muun muassa nuorten vahvuuksista, turvallisuudesta ja toivosta. Tunnelma talolla oli rauhallinen ja kotoisa.

Villa Sankan ohjaajat Taija ja Pirjo kertoivat minulle talon arjesta. En ollut etukäteen laittanut mitään kysymyksiä vaan Taija ja Pirjo saivat kertoa asioista, jotka itse kokivat tärkeinä. Asetuimme juttelemaan toimistoon, kun Mari jäi viettämään aikaa nuorison kanssa.

”Meille on tärkeää olla saatavilla läsnä nuorille, istua sohvalla, hipsutella ja olla lähellä. Vasta sitten kun läheinen suhde on luotu, niin voidaan työskennellä syvemmin.”

Kysyin istuvatko nuoret aina olohuoneessa tuohon tapaan ja sain kuulla, että Villa Sankassa vietetään paljon aikaa yhdessä erilaisen toiminnan parissa tai ihan vain telkkaria katsellen. Nyt talolla rakennetaan valtavaa palapeliä yhdessä iltaisin.

”Ei me (ohjaajat) täällä toimistossa hirveesti istuta. Olohuoneen sohva on hyvä paikka. Ei tarvitse pitkään yksin istua, kun siihen tulee jo joku lapsista seuraa pitämään.”

Ohjaajien mukaan yhdessä vietetty aika on korvaamatonta. Aikuiset tuntevat lapset ja lapset tuntevat aikuiset. Huumorintajua pidetään Villa Sankassa tärkeänä voimavarana, niin lasten, kuin aikuistenkin kanssa toimiessa.

”Kuunnellaan ja tullaan kuulluksi. Halutaan, että lapset ovat oikeasti osallisia tässä. Ja se yhteinen tekeminen - se on niin tärkeetä. Eilenkin pelattiin pingispeliä, jonka yksi lapsi oli löytänyt Tiktokista. Sitten se ajoi bussilla Järvenpäähän hakemaan palloja ja lähikaupasta karkkia palkinnoksi. Kävi erikseen pyytämässä kaikkia muita lapsia mukaan ja kaikki kanssa tuli.”

Villa Sankassa on yhteiset pelisäännöt ja rajat, joita kaikki noudattavat. Ohjaajat kuvaavat kuitenkin, että tekeminen on rentoa.

”Tämä on lapsille toinen koti. Sen takia olemisen pitää olla rentoa, vaikka rajat onkin määritelty. Rentous ja rajat lisää turvallisuutta. Kaikki tietää kuinka täällä pitää käyttäytyä tai toista kohdella. Täällä ei esimerkiksi kenenkään tarvitse pelätä väkivaltaa. Tunteita saa ja kuuluu näyttää. Ja me aikuiset ollaan täällä apuna niitä sanoittamassa. Ja myös tämä ennakoitavuus ja arkirytmi on se johon lapset asettuvat nopeasti. Lapset tietävät mitä tapahtuu minäkin päivänä, koska käydään kaupassa ja miten homma toimii. Kun taloon tulee uusi lapsi, niin toiset lapset opettavat ja ottavat hyvin mukaan porukkaan.”

Villa Sankassa tiistaisin vietetään ”kotipäivää”. Silloin kaikki ovat talolla ja tehdään jotain yhdessä. Silloin on myös yhteisökokous, jossa lasten kanssa jutellaan yhteisistä asioista. Taija oli kysynyt jälkihuollon nuorelta, että mitä tämä oli ollut mieltä kotipäivistä ja hän oli kuvannut asiaa jotenkin näin:

”No kyllä välillä ärsytti, kun ei päässyt kavereiden kanssa lähtemään. Mutta uskon, että meidän porukka oli sen takia niin tiivis, kun vietettiin niin paljon aikaa yhdessä.”

”Yhteisöllisyys on sellainen voima, joka meillä vetää mukanaan. Jälkihuollon nuoret käyvät edelleen talolla ja se on kaikille normaalia ja osa tätä yhteisöä.” Ohjaaja kuvaa.

Taija ja Pirjo toivat esiin myös tiimiin liittyviä seikkoja, jotka he kokivat toimiviksi.

”Meidän työtä tukee hyvä tiimi. Me keskustellaan paljon ja jaetaan tietoa. Pohditaan yhdessä, että mikä toimii ja mikä ei. Meillä ei ole hirveästi ollut vaihtuvuutta työntekijöissä. Meillä on täällä sellainen periaate, että töissä saa olla myös kivaa. Me kyllä osataan hyvin käyttää toistemme vahvuuksia hyödyksi. Sen lisäksi meillä on hyvät esihenkilöt. He tekevät töitä ihan samalla lailla, kun me muutkin. On tärkeää, että meidän hyvinvoinnistamme ollaan kiinnostuneita ja saadaan apua, kun sitä tarvitaan. Täällä saa innostua uusista jutuista ja tarvittaessa saa lisää koulutusta.”

Villa Sankassa puhe pulppusi ja keskustelunaiheita olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa. Kiitos kovasti, että otitte minut vastaan. Kiitos ohjaajat Pirjo ja Taija, sekä kasvatusjohtaja Kaisa, että haluatte jakaa osaamistanne myös muille. Lisäksi kiitos näkemyksistänne tulevan koulutukseni (Lastenkodin ohjaajan ABC — Koulutus uudelle työntekijälle) sisältöjen suhteen! Olette huipputyyppejä!

---

Kirjoitin tapaamisen jälkeen viisi asiaa, jotka minulle jäivät mieleen ohjaajien ja kasvatusjohtaja Kaisan kanssa käydyistä keskusteluista. Kirjoitukseni ovat asioita, jotka itselleni nousivat ensimmäisenä mieleen, kun ajattelin Villa Sankan vahvuuksia.

Kirjoittaja:

Jenny Poutiainen

Sijaishuollon kouluttaja & kehittäjä

Vetovoimaksi Oy