Onnistumisia & toimivia käytänteitä: Mäkikujan perhetukikeskus, Nuorten osasto Apila

Käyn mahdollisuuksien mukaan tutustumassa sijaishuollon yksiköihin ja toimijoihin, jotka ovat valmiita jakamaan onnistumisiaan, sillä onnistuminen innostaa ja ruokkii lisää onnistumisia. Uskon vakaasti, että yhdessä jaetut uskomukset sijaishuollon kyvykkyydestä tukevat meitä tavoitteeseen pääsemisessä – eli toimivan sijaishuollon takaamisesta kaikille lapsille ja nuorille. Näillä käynneillä saan kuulla sijaishuollon onnistumisia ja toimivia käytänteitä. Kertomukseni sijaishuollon yksiköistä ja toimijoista ovat aina siis omaa tulkintaani ja värittyneet vierailukokemukseni kautta.

Pääsin tammikuussa 2023 tutustumaan Mäkikujan perhetukikeskuksen nuorten osasto Apilaan. Minua vastassa olivat ohjaaja Satu Nevajärvi ja palveluvastaava Timo Pajunen-Noroila. Tiesin entuudestaan, että Apilassa mennään ”rakkaus edellä”. Apilassa tämä tarkoittaa sitä, että jokainen nuori ja työntekijä saa osakseen välittämistä, huolenpitoa ja arvostusta.

”Rakkaus on sitä, että toivoo toiselle hyvää”

Apilassa nähdään, että toiminnan ja ympäristön tulee olla sellainen, joka houkuttelee nuoren yhteyteen. Nähdään, että ilon ja yhteisöllisyyden kautta saadaan nuorelle valmiuksia ottaa reppuun evääksi taitoja, joita voi myöhemmin käyttää, jos ei vielä ole siihen valmis.

”Ilo luo toivoa ja toivo luo elämää.”

”Meillä on vähän sellainen mentaliteetti, että kun sä tuut tähän, niin sä kuulut tähän. On se sitten nuori tai työntekijä. Se on tosi tärkeätä meille. Esimerkiksi meillä on työntekijöiden WhatsApp-ryhmä mihin aina lisätään uudet työntekijät ja kyllä siellä roikkuu vanhojakin. Ei siellä nyt mitään työasioita puhuta. Mutta ollaan samaa porukkaa ja pidetään yhtä. Ja nuoret ovat aina tervetulleita kylään, vaikka sijoitus tänne meille onkin päättynyt. Monesti tuleekin kyselyä omaohjaajan vuoroista, jota tullaan tapaamaan.”

Toimiston seinällä oli lappu, jossa luki ”Tavoite ohjaa toimintaa”. Haluan nostaa esiin esimerkin siitä, miten toiminnan tavoitteellisuus ja toiminnan suunnittelun näkyy Apilassa. Työryhmän kanssa on mietitty mitä liikkumisvapauden rajoittaminen muuttaa arjen toiminnassa. Liikkumisvapauden rajoittaminen (LVR) tarkoittaa, että lasta voidaan määräaikaisesti kieltää poistumasta laitoksen alueelta, laitoksesta tai tietyn asuinyksikön tiloista. Joskus on tilanteita, jolloin nuoren liikkumavapautta täytyy rajoittaa.

Apilassa on sovittu, että rajoittamisen lisäksi LVR tarkoittaa läsnäoloa, välittämistä ja rakkautta. Ohjaajilla on esimerkiksi lupa muuttaa ja tehdä äkillisiä muutoksia työvuoroihin ja hankkia sijainen, jotta yhdessäoloa ja tekemistä nuoren kanssa pystytään toteuttamaan. LVR-jakson aikana suunnitellaan sisäpäivien sisältöä yhdessä nuoren kanssa niin, että sisällöstä on hyötyä nuorelle. Sen aikana ylläpidetään rutiineja, vietetään yhteistä aikaa, luodaan elämyksiä, ylläpidetään positiivista näkemystä ja uskomusta omaan hyvään tulevaisuuteen. Nuoren kanssa mietitään yhdessä tavoitteita tulevaisuuteen. LVR on nähty Apilassa mahdollisuutena. Se on mahdollisuus pysähtyä ja miettiä, mihin suuntaan nuori haluaa seuraavaksi edetä. Apilassa tunnistetaan, että jotkut asiat vaativat toistoja… ja lisää toistoja, jotta suunta muuttuu ja ajatus omasta tulevaisuudesta muuttuu.

Satu ja Timo peräänkuuluttavat ammattilaisten vastuuta vuorovaikutuksen rakentamisessa. Ammattilaisen tehtäväksi nähtiin se, että tulee tunnistaa toiminnan takana oleva syy.

”Meillä työntekijöillä on täällä yhtäläinen ihmiskäsitys. Ajattelemme, että kukaan ei pahuuttaan toimi tietyllä tavalla. Siellä on aina joku syy takana. Siksi ihminen pitäisi kohdata kunnioittavasti ja antaa mahdollisuus vuorovaikutukseen. Positiivisen kohtaamisen kautta jää sydämeen.”

”Traumatietoisuuden äärelle on tärkeä pysähtyä. Myös meidän ammattilaisten täytyy tunnistaa omat traumamme, etteivät ne ala ohjata työtä. Jokaisessa organisaatiossa on myös trauma, joka on hyvä tunnistaa.”

Sadulla ja Timolla on kokemus, että monesti nuori tarvitsee apua siinä, että tottuu kertomaan oman mielipiteensä. Myös positiivisen palautteen vastaanottaminen voi vaatia harjoitusta. Joskus nuori voi itse tuoda esiin sen, että tuntuu oudolle, kun häntä kehutaan. Apilassa nähdään, että nuori tarvitsee palautetta, joka koskettaa. Palautetta missä nuori näkee vahvuutensa ja mahdollisuutensa tulevaisuuteen. Apilassa uskotaan, että hyvä pitää kutsua ja houkutella esiin.

”Kyllä meille aina välillä tulee niitä nuoria, jotka on kiertänyt näitä yksiköitä. Aina heidän kanssaan on ollut jotain tehtävissä. Ja monesti päästy myös hyviin tuloksiin. Täällä meillä ei päätetä mitään ilman, että nuori on siinä itse mukana. Tässähän on kuitenkin kyse nuoren omasta elämästä. Nuorella täytyy olla myös oma tavoite. Onnistumiset ja motivaatio auttaa. Meidän tehtävämme on luoda näitä onnistumisia ja ylläpitää motivaatiota.”

”Nuoret, jotka tulevat meille ovat hätätilanteessa. Taistele, pakene, jähmety. Täytyy antaa aikaa ja viestiä kaikin keinoin, että täällä voi olla turvassa ja rakastettu. Meillä halaillaan aika paljon. Halauksella viestitään välittämistä niin, että kehokin uskoo sen. On tärkeää tunnistaa keholliset reaktiot. On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten katsomme, miten olemme tilanteessa. Osaammeko istua alas ja rauhoittua nuoren rinnalle?”

Satun ja Timon puheissa vilahteli paljon yhteinen tekeminen ja jaetut kokemukset. Apilassa uskotaan, että voimaannuttava, välittävä ja positiivinen lyhyt hetki voi kääntää elämän paremmaksi, samoin kuin negatiivinen ja halventava sana voi viedä elämän yhteiskunnan ulkopuolelle.

”On tärkeää, että lähdetään välillä täältä yksiköstä pois. Ne elämykset ovat nuorille tärkeitä ja niistä saatetaan puhua pitkäänkin. Olemme käyneet esimerkiksi teatterissa, jossa toisten nuorten on helppo käydä tunnepuolen juttuja lävitse. Liikutaan yhdessä, pidetään kropasta huolta. Erityisesti mökkireissut ovat olleet nuorille ja ohjaajille tärkeitä. Niissä aina opitaan toisistamme vähän jotain uutta. Se lähentää, kun ohjaaja on yhtä lailla aamulla tukka pystyssä aamupalapöydässä.”

Kuulin parin tunnin aikana paljon siitä työstä, jota Apilassa tehdään hyvin. Halusin vielä loppuun selvittää, millaisia kehittämisen kohteita Satu ja Timo oiminnassa.

”Aina voi tehdä paremmin. Ainahan me olemme vähän sellaisessa prosessissa. Täytyy pysyä luovana ja pysytellä vireessä. Kertausta me aikuisetkin tarvitsemme ja siksi on hyvä palata välillä takaisin tiettyjen asioiden äärelle. Uudelleen virittyä.”

”Se mitä voi aina tehdä paremmin, on itseensä tutustuminen. Se, että osittaisiin jakaa paremmin turvaa ja rauhaa. Positiivisia ja kannustavia kokemuksia ei voi koskaan antaa liikaa. Sitä on hyvä aina harjoitella lisää. Ja jos on haaste, johon ei löydy vastauksia, niin täytyy olla uskallusta katsoa ”out of the box”. Pitää uskaltaa puhua myös vaikeista asioista.”

Huomasin tämän kirjoituksen tekemisen olevan minulle haastavaa, sillä tuntuu, etten tee oikeutta sille hienolle toiminnalle, josta sain kuulla. Se kuinka positiivinen, voimavarakeskeinen ja nuorta rakastava lähestyminen nousee kaikesta puheesta, on ihailtavaa. Se rohkea kohtaaminen, mitä Apilassa työntekijät uskaltavat tehdä, synnyttää varmasti nuorissa muutosta ja oppimista. Kiitos kovasti Satu ja Timo, että sain tulla tutustumaan toimintaan ja teihin. Kiitos siitä hienosta ja inspiroivasta työstä, jota teette – rakkaus edellä.

Kirjoitin tapaamisen jälkeen viisi asiaa, jotka minulle jäivät mieleen Satun ja Timon kanssa käydyistä keskusteluista. Kirjoitukseni ovat huomioita, jotka itselleni nousivat ensimmäisenä mieleen, kun ajattelin Apilan vahvuuksia.

Apilan vahvuudet

Osallisuus. Tunnistetaan, että osallisuuden kokemus voi olla nuorelle uusi asia ja sitten pitää harjoitella, toistaa ja toistaa.

Keskustelu. Tunnistetaan, että sille tulee varata aikaa, niin nuorten, kuin aikuistenkin kesken. Jokaisella on lupa sanoa mielipiteensä ja on luvattu, että se kuunnellaan. Tunnistetaan, että autoritäärinen lähestymistapa synnyttää nuoressa vastarintaa. Vuorovaikutussuhteen luomiseksi nuorta ei tule yrittää muuttaa tai vakuuttaa oman katsontakantaansa paremmuudesta.

Kehollisuus. Tunnistetaan, että ihminen on kokonaisuus, jota pitää hoitaa. Tästä muistutellaan myös tiimiä. ”Työkalun täytyy olla kunnossa, joka olet sinä itse.”

Innostuneisuus. Keskustelumme aikana välittyi kuva siitä, että työ ja sen kehittäminen innostaa. Uusia näkökulmia ja ajatuksia nousi keskustelun lomassa useita. Apilassa työstä saa olla innoissaan.

Ammatillisuus. Vaatii valtavaa ammattitaitoa, että pystyy asettumaan avoimeen vuorovaikutussuhteen nuorten kanssa. Yksikössä puhutaan avoimesti rakkaudesta itseä, nuorta ja työkaveria kohtaan.

Apilan toimintaa voi seurata Instagramissa!

Kirjoittaja:

Jenny Poutiainen

Sijaishuollon kouluttaja & kehittäjä

Vetovoimaksi Oy

---

Traumaosaaminen sijaishuollossa-koulutus

Tervetuloa mukaan koulutukseen, jossa paneudumme traumaosaamiseen sijaishuollon kontekstissa! Koulutuksen ytimessä on empaattinen lähestymistapa inhimilliseen kärsimykseen sekä pahoinvoinnin juurisyiden ymmärtäminen, olipa kyse sitten asiakkaista tai omasta toiminnastamme. Painopistealueena on erityisesti lapsuuden haitallisten kokemusten vaikutusten tiedostaminen, turvallisuuden vahvistaminen ja monipuolisten taitojen, kuten kehotietoisuuden, tunnetaitojen, itsetuntemuksen ja sosiaalisten taitojen, kehittäminen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Koulutuksessamme syvennymme aiheeseen kiintymyssuhteen, traumaymmärryksen ja opittavien taitojen näkökulmasta, erityisesti tarkastellen sijaiskasvattajan roolia traumatisoituneen lapsen kuntouttamisessa. Koulutus tarjoaa perustietopaketin sijaishuollon näkökulmasta, keskittyen siihen, mitä jokaisen lasten kanssa työskentelevän tulisi tietää. Näin hän kykenee tunnistamaan emotionaalisesti traumatisoituneen lapsen ja huomioimaan trauman vaikutukset niin lapseen, vanhempiin kuin itseensäkin lapsen kanssa työskennellessään.

Päivän aikana käsittelemme kiintymyssuhdetrauman syntyä, ACE-kokemuksia, traumatisoituneen lapsen oireilua ja haastavaa käytöstä sekä työntekijässä herääviä tunteita. Koulutuksen teemat antavat konkreettisia työkaluja ja ymmärrystä siihen, miten käsitellä ja tukea traumatisoitunutta lasta sijaishuollon yksikössä.

Päivän kestävä koulutus on tiivis paketti tietoa ja käytännön vinkkejä, jotka auttavat sinua työssäsi. Koulutuksen voi halutessaan tilata myös omaan yksikköön. Koulutus on saanut hyvää palautetta lastensuojelun, nuorisotyön, koulujen, sekä varhaiskasvatuksen henkilökunnalta.

Miksi koulutus on ajankohtainen?

Nykypäivän nuorisotyössä ammattilaiset kohtaavat yhä useammin traumatisoituneita lapsia, jotka tarvitsevat moniammatillista tukea ja hoitoa. Valitettavasti moniammatillinen tuki jää usein toteutumatta oikea-aikaisesti, ja ammattilaiset joutuvat kohtaamaan haasteet yksin tai tiiminsä tuella. Tämä lisää työntekijän uupumisriskiä ja synnyttää ymmärrettävän toiveen siitä, että joku muu ottaisi vastuun "rikkinäisen" lapsen kuntouttamisesta. Koulutuksen tarkoituksena on korostaa, että traumasta toipumista tukevaa toimintaa tulisi tapahtua lapsen omassa ympäristössä, missä hän viettää eniten aikaansa. Tänä päivänä traumatietoinen työote on välttämätön osa jokaisen lasten kanssa työskentelevän ammattilaisen työkalupakkia.

Kenelle koulutus on suunnattu?

Koulutus on suunniteltu erityisesti sijaishuollon yksiköissä työskenteleville ammattilaisille, mutta se soveltuu hyvin myös muille lasten ja nuorten parissa työskenteleville. Räätälöimme koulutusta tarvittaessa tilaajan tarpeiden mukaan!

Kouluttaja: Jenny Poutiainen

Lue lisää! Saatavilla myös verkossa!